Eilen poikkesin eläinlääkärillä hakemassa matolääkkeitä ym. Samalla katsottiin Shiran selkä läpi pikaiseen. Tuntui ihan hyvältä. Tänään se sitten tuskin enää edes käveli, oli tosi vaikeaa liikkua kun nousi ylös petiltään. :-( Ontuikin epämääräisesti, nyt näytti olevan enemmän oikea takajalka, ehkä etupääkin. Tosi kumman näköistä liikkumista. Tyhjensin anaalitkin, kun epäilin jo niitäkin (osa)syyksi ja ihan täynnä olivatkin. Silti tyhjennyksen jälkeen Shira oli surkea kun nousi makuulta. Selästä en silti löytänyt mitään erityistä vaikka muutama päivä sitten löysin kipukohtia aika helpostikin. Ei voi kun ihmetellä, kai mä sen vien taas lääkäriin kun tuskin edes liikkuu. Hetken käveltyään se tosin alkaa liikkua paremmin ja ulkona se "unohtaa" olevansa kipeä, tosin tämän päivän ontumisten jälkeen en uskalla sitä sinnekään päästää liikkumaan vapaana. Yksi juttu tuli vielä mieleen mahdollisena syynä, puolitoista vuotta sitten se oli aika samanlainen oireiltaan ja kuvauksien ja muiden laajojen ontumatutkimusten perään syyksi paljastuikin paha ummetus... Nyt vaan odotan että näkisin sen menevän kakkimaan, tavallisesti se käy ulkona tarpeillaan omineen joten en yleensä näe sen tekevän... Voi pientä Shiraparkaa :-/

Kävin eilen samalla reissulla myös kylässä, mukana olivat myös Nox ja Pöö. Koirilla oli oikein mukavaa kun pääsivät tapaamaan bortsupoikia ja touhuamaan lumihangessa. :-) Poikkesin myös kaverini naapurissa, joka esitteli mulle rekeä ja kyselin häneltä kaikenmoista vetojutuista. Oli tosi kiva reissu ja opin taas paljon uutta näistä hommista. Hän jopa lainasi mulle valjaat rottinkiaisoja varten, kun nuo länkivaljaat ovat liian isot Pinjalle. :-)

Tänään käytiin vain lenkkeilemässä pellolla porukalla, aamulla Shirakin vaikutti vielä olevan ihan kunnossa joten se oli mukana ja luulin, että sen vaivat olivat ohi. Ainut "hommiin" tänään päässyt oli Nox, kun kokeilin sen kanssa kulkea valjaissa ja opettaa vetohommien alkeita. Laitoin sille huskyvaljaat ja joustavan taluttimen ja ajattelin vain kävellä sen perässä jos se ylipäätään suostuisi kulkemaan edellä. Pentuhan kulki! ... ja mä jouduin juoksemaan... Nox piti tasaisen vedon ja juoksi suoraan eteenpäin tyytyväisenä, yritti jopa kiihdyttää. Eihän se mitenkään voimalla kiskonut, mutta talutin oli kireällä koko ajan eikä se sitä häirinnyt tippaakaan. Edellämme auttamassa kulki vapaana Shira. (siinä vaiheessa luulin sen olevan kunnossa) Mä olin ihan tikahtua juoksemiseen, kylmä ilma kävi pahasti kurkkuuni, mutta pentu kulki ja hienosti! Kävimme postilaatikolla ja takaisin joten matkaa tuli yhteensä n. 600 m. Hieno pieni pentunen! Kyllä siitä rekikoira tulee. :-)