Tänään oli sitten SE päivä, jota olen odottanut siitä saakka kun aloin ajamaan koirien kanssa. Olin Ohkolassa ajamassa! :-) Olen siellä aiemmin käynyt kahdesti kisoja katsomassa ja on kamalasti tehnyt mieli mukaan. Nyt koirat osaavat sen verran ja suunnitellaan pidempiä lenkkejä talveksi, että Ohkola tuli ajankohtaiseksi. Meiltä ajaa sinne 22 min, jos matkalla ei ole hidasteita, joten siellä on helppo käydä jatkossakin.

Kiltit koirulaiset odottelemassa matkaan lähtöä, jopa Nox oli tosi nätisti vaikka ihan
vieressä riekkui huskyja (osa oli lähdössä tosi äänekkäitä) ja menivät läheltä.

Paikalla oli kolme huskyvaljakkoa. Oli tosi hieno katsoa isompien porukoiden menoa :-)

Matkaan lähti vakikolmikko Shira, Nox ja Pinja, Saga on yhä kyläreissullaan. Harmi, kyllä oli ikävä oikeanlaidan johtajaa kun tuo Shira yritti johtaa yksinään. Molemmat bortsut ovat semmoisia, että menevät parhaiten kimpassa. Ajoin lainapyörällä kun oma ei mahtunut autoon ja mulla ei ole pyörätelinettä. Matkaa tuli n. 4 km ja sujui erittäin vaihtelevalla menestyksellä.

Lähtö sujui upeasti, Shira oli siis yksin johdossa ja kaikki lähtivät vetämään hurjalla innolla. Sitä riemua jatkui n. 150 m ja yhtäkkiä Shira veti täydestä laukasta litteäksi maahan! :-O Ei ole ikinä ennen semmoista tehnyt, kai se jotain pelästyi. En ehtinyt pysähtyä, ei muut koiratkaan vaan ajoin porukan yli tai oikeastaan keskeltä, tassut eivät jääneet alle. Siinä oltiin yhdessä solmussa kaikki ja liinat ihan sikinsokin monella kiepillä renkaan ympärillä. Olin ihan varma, että kaikki kolme loukkaantuivat pahasti, mutta kun sain liinat selviksi niin koirat näyttivätkin ehjiltä eivätkä arastelleet paikkoja tai ontuneet. Päätin jatkaa matkaa. Onnettomuuden seurauksena herkät koirat eivät olleet enää innoissaan, Shira johti mitenkuten kiemurrellen ja hidastellen. Taas homma seis ja laitoin Noxin Shiran pariksi johtoon. Sillä systeemillä selvittiin taas jonkun matkaa, mitä nyt Shira yritti paria ukaria. Jonkun matkan päästä johtopari alkoi arkailla, outo paikka, takana ikävä yhteentörmäys ja nyt edessä kuului outoa rytinää ja meteliä. Ovathan nuo kotona traktoreita ja klapikoneita (en ehtinyt ihan tarkkaan katsoa kun piti keskittyä koiriin), mutta nyt uudessa paikassa noita hirvitti mennä edellä. Jotenka hidastelivat ja risteyksissä yrittivät vasemmalle. Kaverin kokeneella valjakolla oli samankaltaisia ongelmia, eivät olisi kääntyneet oikealle koneiden suuntaan.

Ainut asia mitä reitillä jännitin alunperin sujui hienosti - valjakon kohtaaminen. Siinä ei ollut ongelmia ja väistivät käskystä hyvin oikeaan reunaankin. :-) Paluumatkalla valjakko oli edelleen epätasainen, jos Shira & Nox  juoksivat reippaasti, Pinja raahusti ja kun muut nyhveröivät niin Pinja olisi ohittanut ne hienosti vetäen. Sitä ei hirvittänyt yhtään ja se tuntui koko ajan varmalle. Ehkäpä se pääseekin seuraavalla kerralla johtoon. Olihan siellä matkan varrella ihan hienoja hetkiäkin kun koirat hetkittäin vetivät hyvin. Touhu oli silti ihan erilaista kuin kotiajot. En tiedä sitten miten paljon se alun yliajo vaikutti kun ennen sitä tuntuivat menevän kovempaakin kuin kotioloissa. No, turha asiaa märehtiä, onnettomuuksia sattuu ja niitä ei jäädä miettimään kun kukaan ei loukkaantunutkaan. Nyt täytyy alkaa lisäämään vaan matkaa, etenkin Shira ja Nox ovat sitä mieltä, että matka päättyy kilometrin pääästä kumminkin ja vetävät ensin hulluna ja sitten lässähtävät. Pinja on ihan erilainen, se tulee vaan tasaisemmaksi, mitä pidempään matka jatkuu. Kuinkahan pitkään se jaksaisi tuolla ravillaan kulkea? Veikkaan että ainakin pidemmälle kuin nuo muut. :-) Hieno pikku Pinja-Pöö, aina niin hidas, mutta silti tänäänkin porukan paras.

kaverin huskyja

Pinja & haskilaisia :-) Jospa tuommoisia tulisi sitten joskus meillekin...