Tein uuden osoitteen blogille, jatkossa jutut löytyvät täältä: http://collievaljakko.vuodatus.net

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Hanna (sisko) lähti tänään taas Tampereelle. Olin haaveillut kuvasta, jossa olisi koko valjakkomme, joten tämä oli vika mahdollinen päivä ottaa sellainen kuva. Aurinkoakin oli lupaillut. Ainut vaan, että minulla ei ole sellaista pyörävehjettä, minkä oikeasti uskaltaisi laittaa seitsemän koiran perään. Pyörää silloin kerran kokeilin, mutta on se vaan niin kevyt... Ja nyt nämä kaikki vetävät entistä paremmin, pennutkaan ei löysäile. Päätin siis virittää perään kolmipyöräisen, joka tosin on liian kevyt ja eilisen päivän jäljiltä siinä ei ole jarruja... :-P

Eilen siis ajelin pienemmillä kokoonpanoilla ja tein muutaman minilenkin, opetin paikallaoloa lähdössä ja vetoa pennuille. Selvittiin siitä aika vähällä, Gaissa oli taas kiukkuinen (kuumuessaan syö vieruskaverit)  ja vaikka olin saanut sen odottelemaan jo lähdöissä ihan nätisti niin sitten vauhdissa se kävi parinsa Pinjan päälle, vaikka nimenomaan vauhdissa luulin sen pärjäävän parhaiten. Harmaita hiuksia se siis teetti, mutta kun otin uusiksi ajopätkän ilman paria niin sen hampaiden uhriksi joutui vain hetkellisesti pääliina. Ihan toimiva ratkaisu, mutta nyt en vähään aikaan kokeile tuolle epelille paria. Yksinään se sitten meneekin oikein nätisti. :-)
    Millakin teki pari minipätkää tuossa omalla tiellä ja sen seurauksena tein siis useamman lähdön, koska matka oli minimaalinen. Vikalla lähdöllä kävi hassusti - minun kannalta lähinnä karmaisevasti vaikka vaan säikähdyksellä selvisinkin. :-D Annoin koirille luvan lähteä, muutaman kymmenen metrin päässä on n. 90 asteen kurvi... Heti liikkeelle lähdettyäni tajusin, ettei mulla ole jarrua! Viimeinenkin jarrupala oli hioutunut pois ja etupyörän käsijarru ei koskaan ole kunnossa ollutkaan ja nyt sen vaijeri oli taas "tippunut" ja se ei pelannut lainkaan. Oli tosi piiitkät sekunnit kun koirat laukkasivat kurviin ja mä kyykkäsin yrittäen tasapainottaa kiikkerää kolmipyörää. :-O Selvittiin kurvista, mutta tunsin, että pyörät liirasivat ihan himpun verran. Pysäytin valjakon hallin pihaan ja jouduin jarruttamaan jalalla, onneksi koirat tottelevat käskyjä. huh huh...

No se eilisestä. Tänään kiristeltiin takajarruja ja viritin etujarrun vaijerin kohdilleen, jolloin siitä on jonkinverran apuakin. Sieppari kiinni puuhun ja koirat valjaisiin. Koko porukka odotti tosi nätisti ja pennutkaan eivät kääntyilleet valjaissa. :-) Hieno homma! Aluinperin puhuin Hannalle, että otetaan vaan posetuskuva koirista kärryn edessä ja se siitä kun ne jarrutkin on niin heikot. Mutta siinä seisoessani kärryn päällä huomasin sormieni jo näpertelevän siepparin kimpussa. :-O Semmoinen liikkeellelähtökuvakin ois kiva...  Valjakko oli irti ja mahdollisuutta perua ajatusta ei enää ollut... "Eteen!" ja koirat ampaisivat matkaan lentäen! Kellään ei ollut vaikeuksia pysyä mukana vaikka vauhti oli reipas. Seisoin molemmilla jaloilla jarrun päällä ja sormet krampissa puristin kehnoa etujarrua. Oli siitä jonkunverran apua ja käännös hallille päin sujui hyvin. Pennutkin vetivät innolla, voi kun mulla on ens talvena hieno valjakko! :-) Ajoin hallin pihaan ja siinä matkalla on onneksi loiva mäki joka auttoi jarrutuksessa. Valjakko seis jarruilla seisten ja kaikki pysähtyivät kauniiseen jonoon.
     Luulin jo selvinneeni tempusta, kuviakin varmasti saatu useampikin joten lähdin irrottamaan koiria ennen kuin kääntyvät ja menevät solmuun. Ja silloin se tapahtui - Nox alkoi haukkua innoissaan ja yllytti kaikki matkaan! Sydän hyppäsi kurkkuun ja mitään en ehtinyt tekemään kun valjakko kiskaisi kärryn nurin kamalalla räminällä. Laukkaan lähtivät ja pysähtyivät kahden metrin päähän kun huusin pysähdyskäskyn. En olisi uskaltanut toivoa noin nopeaa pysäystä sen ampaisun perään, mutta siihen ne stoppasivat ja kokeneimmat tokokoirat lisäksi istuivat käskystä, jolloin paikallapysyminen on varmempaa. Hurja homma, mutta jopa kärry selvisi vaurioitta. Ainut kärsinyt oli mun jalat, jotka tuntuivat spagetilta ja muutenkin oli ihan hervoton olo. Ajomatka oli lyhyt, upea ja tosi pelottava! ;-D Tätä lisää, mutta vasta reen kera. Toiste ei enää kokeilla näitä ison porukan tempauksia surkean heppoisilla pyörävehkeillä.

Kuvasatoa ajelulta täällä >>>

pari muuta uutta kuvaa täällä >>> 
(mm. salakuvia Sagan karkaamisesta tarhasta :-P)

Koko valjakko kasassa, tällä setillä ajellaan talvella kunhan kaikki vaan pysyvät kunnossa. :-)
Inka & pennut tietty vähemmällä ajolla kuin muut. Vain tällainen kuva siis piti alunperin ottaa... Posetusta valjaissa.

valjakossa siis pikkubortsut Shira+Saga (johto), pk colliet Nox+Pinja, Gaissa, Milla+Inka

...mutta sitten päätinkin ajaa pätkän verran ja saatiin tällaisiakin kuvia! :-D

hmmm, onneksi (tai valitettavasti?) mun naamasta ei tullut lähikuvia tolta lähtösuoralta...

 

Tämmöstä se on... Kun ei tule pitkään aikaan päivitettyä blogia niin sitten on kerralla kamalasti kerrottavaa. :-)
Uusia kuva-albumeita täällä >>>

"Don't try this at home!" 7 koiraa + 1 kylähullu + temppupyörä

Tarhan rakennusta
Kaikenmoista ohjelmaa on ollut, ensinnäkin teimme (lue: isä rakensi, minä auttelin missä voin) uuden tarhan. Uusi osa on vanhan aitauksen sisässä. Tämä ns. kakkostarha on tehty tukevammaksi ja siinä on korkeampi aita. Aitojen sisäpuolelle jäi vanha perunakellari, jonka välikatto toimii isona koirankoppina ja siellä on paksu kerros olkia. Yksi aita on vielä korottamatta ja houdini-koiramme Saga onkin karkaillut sieltä jo useaan otteeseen. Se tulee siis mielellään tuonne tiilitalon pihalle perässä, ei siis varsinaisesti karkaa minnekään. Kaikkihan nuo pääsisivät halposti tuon piha-aidan yli, mutta eivät tule. Kakkosaitaus on hyvä myös silloin kun jätän koirat ulos pidemmäksi aikaa, tuntuu turvallisemmalta kun ne on jaettu kahdeksi porukaksi vaikka tulevatkin hyvin juttuun yhtenä ryhmänä. Etenkin kun nuo pennut riehuvat kovasti niin hyvä pitää jaettuina varmuuden vuoksi.

upouusi kakkostarha

perunakellarin välikatto eli koirankoppi

Valjakkotreenejä & Noxin sisko Demi kyläilemässä
Pennuista puheen ollen - ne ovat päässeet ekaa kertaa kokeilemaan valjakkoon! Gaissa on vetänyt kerran aiemmin kassia pellolla ja kerran ollut valjakossa postilaatikolle ja takaisin milloin roikkui seisingissä vastaan haraten. Kokeilin silti nyt uudelleen pienellä porukalla ja sehän lähti vetämään! Kuumuu vaan liikaa pysähdyksissä ja liikkeellelähdöissä, hampaat soi kuin kastanjetit ja se menee kavereitten päälle. Nyt se saakin toistaiseksi treenata ilman paria, että oppii touhut. Kunhan se tajuaa miten homma toimii, se oppii varmasti suuntaamaan energiansa oikein ja se saa taas parin. Ensin Gaissa veti Millan kanssa ja johdosta huolehti Pinja & Inka. Sitten sitä kokeiltiin seuraavana päivänä niin, että bortsut johtivat, sitten kulki Nox yksinään ja vikana Gaissa yksinään, se oli oikein toimiva ratkaisu. Gaissa vetää ihan hyvin muttei vielä täysillä.

Milla teki pari pikkutreeniä ensin yksin. Pari pätkää se veti samaa kassia kuin Gaissa pellolla ja sitten teimme niin, että otin vetoliinan käteen ja pyöräilin perässä kaverin kutsuessa Millaa edellä. Sehän ampaisi matkaan heti ja veti innoissaan! Milla taitaa olla synnynnäinen rekicollie. :-) Pyöräkokeilun jälkeen päätin laittaa sen samantien pikkuvaljakkoon ja kävimme ajelemassa postilaatikolle. (matkaa per suunta n. 250 m) Johdossa ekalla reissulla Pinja & Inka ja parina Millalla Gaissa, joka sen reissun jälkeen on saanut kulkea yksin. Milla ei kuumunut lähdöissä yhtään vaan odotti nätisti ja vetämään lähtiessä veti tasaisesti liina kireällä koko ajan eikä häiriintynyt parista yhtään. Paremmin ei olisi voinut sujua! Millalla oli parina yhdellä kokeilulla Demikin, joka on Noxin sisko ja oli meillä vierailemassa omistajansa kanssa parin päivän ajan.

Gaissa opettelee vetoa. Tosi paljon helpompaa opettaa nyt kun muut jo
osaavat eikä tarvitse aloittaa kaikilla alkeista kuten viime talvena

Vikana päivänä kun Johanna & Demi (Saruskan Infinity) olivat käymässä, oli ihan pakko kokeilla jotain, mikä oli sarjaa "don't try this at home". Laitoimme koko porukan valjaisiin temppupyörän eteen. (kuva blogin alussa, lisää albumissa) Ensin tosin ajoin pienen lenkin bortsuilla ja Noxilla, että sain pahimmat höyryt pois. Luotin ajatukseen, että pyörällä on helppo tasapainoilla joten vauhti ei haittaa ja koirat pysähtyvät varmasti käskystä. Hidastus kurveissa olikin sitten vähän hankalampaa... Alunperin kaikki koirat olivat mukana, mutta lähdössä Gaissa oli liian hurjana ja joutui jäähylle ennen kuin matka edes alkoi. Kokeiluun lähtivät siis muut 7 koiraa. :-D Tosi pelottavaa kyytiä, mutta ihan hurjan hauskaa! Tehtiin ihan pikku lenkki ja Hanna otti kuvia muistoksi kahjusta kokeilusta. Voi kun tulisi jo lunta, sitten voisi ajella isommallakin joukolla.

Demin kanssa treenailtiin enemmänkin. Pääasiassa opetimme sille vetoa, jota ei oikeastaan tarvinnut edes opettaa - se veti koko ajan liina kireällä. Se on kerran aiemmin kokeillut tätä ja se tykkäsi jo silloin kovasti. Opetusta vaati se, että sen saisi vetämään yksin pyörän edellä ja Johanna voisi siten treenailla kotonaankin. Demi edistyi parissa päivässä jo ihan kivasti, eiköhän se jo kotonaankin pääse pyöräilemään. Harjoittelimme Demin kanssa myös tokoa ja hakua, testasimme lisäksi vielä hiukan isompaa estettä. Kaikissa em. touhuissa oli treenailemassa myös sen sisko Nox. Estettä otimme muutaman kerran, suurin korkeus oli 90 cm, joka sujui hyvin ilmavaralla molemmilta koirilta. Olisi metrikin varmaan mennyt, mutta kiirettä isoihin hyppyihin ei ole, kunhan nyt kokeiltiin sujuuko hyppääminen ylipäätään miten hyvin.

Demi hyppäämässä

Näyttelytouhuja
Milla käväisi ensimmäisessä pentunäyttelyssään, tuloksena hienosti ROP! :-) Näyttely oli Lahden messuhallissa ja lattia tosi liukas, mutta Millaa ei haitannut pätkääkään. Itseasiassa se oli koko ajan tosi iloisen oloinen, ryhmäkehään mennessäkin sen häntä viuhtoi kovaa kyytiä, samoin kun tuomari tuli tutkimaan sitä kehässä.

Näyttelyjutut ovat muutenkin olleet viimeaikoina puheenaiheena. Freya lähti "oppilasvaihtoon" Millan kasvattajalle. Milla siis treenailee meillä ja Freya heillä, mutta kumpaakaan koiraa ei ole myyty. :-D Freya opettelee näyttelyjutskia, sen olisi tarkoitus lähteä junnuhandler kisoihin Helin tyttärelle Hillalle esitettäväksi. Freya onkin viihtynyt Sälinkäällä tosi hyvin ja näemmekin sitä usein, koska he asuvat n. 5 km päässä ja lenkkeilemme välillä yhdessä. Pinja puolestaan osallistunee junnuhandler-kisoihin Helin vanhimman pojan Henkan kanssa. Pinja tosin asuu edelleen meillä, mutta treenit on helppo järjestää lyhyen ajomatkan takia. Jännä päästä seuraamaan uutta lajia ja helppoa minulle kun voin istua reunalla kameran kanssa.

Utopian Pentutreffit
Lauantaina meillä kävi kylässä lähes kaikki Millan sisarukset, vain yksi uros puuttui. Kuvia tapaamisesta täällä >>>

 

Eilen illalla satoi ensilumi. Gaissa ja Milla - ikää 6 kk - näkivät lunta ekaa kertaa elämässään ja lipsuttelivat ja maistelivat sitä innoissaan. Illalla vannoin, että jos seuraavana päivänä on vielä hitusenkin lunta pellolla niin kaivan reen esiin ja ajan ringin ihan vaikka periaatteen vuoksi - ensilunta on päästävä testaamaan!

Aamulla maa oli valkoinen, mutta lämpötila plussan puolella. Pellolla oli lunta sen verran, että arvelin reen siinä juuri kulkevan. Valjakko vaan oli vajaa, Nox oli edellisenä päivänä ontunut joten en ottanut sitä mukaan. Tein ensin kierroksen sänkkärillä, lunta oli liian vähän ja jalakset osin mullan päällä, jarutti tehokkaasti menoa mutta koirat kiskoivat sitkeästi sen pienen lenkin jonka ajoin. Päätin siirtyä heinäpellon puolelle, siellä luistaisi paremmin joskaan ei hyvin. Meillä oli käymässä Heli poikansa Elmon ja Osku-belgin kanssa. Kokeiltin sitten Oskua valjakkoon. Se on aiemmin vähän kokeillut vetoa, mutta vain talutettuna. Se lähti yllättävän hyvin liikkeelle ja veti hiukan. Sitten se alkoi ihmetellä liinoja ja ei enää vetänyt joten teimme pari pätkää niin, että Heli kutsui sitä edestäpäin. Silloin se lähti vetämään ja pienellä treenillä siitä saa varmaan ihan kelpo rekikoiran. Meillä oli tänään ekaa kertaa kyytiläinenkin, otin Elmon rekeen. Tehtiin pieni rinki pellolla ihan onnistuneesti.

Voi kun tulisi lisää lunta, mutta taitaa vaan nuokin toistaiseksi sulaa. Kiva oli silti päästä vähän kokeilemaan ja nyt on vaan kovempi odotus päällä... :-)

Osku opettelee valjakkotouhuja!

Elmo kyydissä! :-)

lisää kuvia täällä >>>

 

Sari kävi tänään kyläilemässä, mukana hänellä oli osa koiristaan: Janni, Aada, Tinka, Tiitu, Taika ja Pyry. Oikeastaan meillä olikin jonkunmoinen sukukokous. Pyryn isän isä on sama kuin Millan isä. Janni on Pinjan emä, Tiitu on sukua Pinjalle isän puolelta. Aadan emä on Pinjan emän sisko jne. Sarin sivuilta (kennel Saruskan) voi tutkia sukuja tarkemmin, sieltä minäkin näitä tarkistelin kun en ulkoa muista. :-D

Kuvia lenkiltä, mukana siis 11 pehkoa! :-D

 

 Tämän päivän kuvasaalis, mukana myös Outin koirat: Julle, Poju & Hex.

---------------------------------------------------------------------------------------------------

Milla kulki jo muiden koirien mukana niinkuin olisi meillä aina ollutkin. Koko porukka juoksi pitkin peltoja ja pennut leikkivät paini- ja hippaleikkejä. Seuranamme oli myös Outi koiriensa (Julle, Poju & Hex 16 vk) kanssa. Kuvia tuli taas räpsittyä urakalla kohmeisista sormista huolimatta. Ulkona oli kaunis, mutta hyytävä keli.

pennut & keppi, Gaissa & Milla n. 5,5 kk, Hex 16 vk, Nox 1 v

Milla pääsi opettelemaan pienimuotoisesti uusia juttujakin. Ensin tutustuttiin koiraoveen, josta se tuli pienen yllytyksen ja mallisuoritusten (a'la Gaissa, Saga & Nox) jälkeen sekä sisään että ulos vaikkakin hiukan kompuroiden. Hyvä juttu, nyt se osaa siis kulkea siitäkin. Uutena juttuna tänään oli myös ulkona oleskelua minun ollessa töissä eli piharakennuksessa maalaamassa. Ikkunasta vakoilin, siellä se leikki Gaissan kanssa ja myöhemmin näin sen istuskelen talon rappusilla Pinja vieressään makoillen. Ok, sekin siis sujuu.

Saga & Gaissa esittelevät koiraovea Millalle

salakuva maalaamon ikkunasta - "siskokset" taas painileikkien parissa

Se sai kokeilla uutta "temppuakin", opetin sille ohimennen A-esteen. Hyvin sujui, se söi n. puoli desiä omia nappuloitaan esteellä ja aikaa kului kait jotain minuutti tai kaksi. Sisällä Milla sai kokeilla istumisen ja kosketusalustan opettelua naksuttimella, alkoi jo tajuta. En tiedä onko sitä yhtään opetettu aiemmin, pitäisikin kysäistä. Istumista ei ainakaan ymmärtänyt, joko se ei osaa sitä tai ei ymmärrä mun käskysanaa. Siinäkään temppuilussa ei aikaa mennyt kuin hetki ja vähän nappuloita, enhän mä nyt mitään treenejä sen kanssa ota kun vasta tulikin, mutta voihan se nyt istahtaa namin saadakseen. ;-) Kovasti se tykkäsi pikku puuhailusta ja oli aika nokkelakin.

Millan kanssa vasta tutustutaan, mutta lupaavalta näyttää. Se on käyttäytynyt mallikelpoisesti koirien kanssa eikä se nyt niin paljoa pöytien reunoillakaan roiku... ;-D No kerran kaksi kokeili. Se on myös rohkea ja tosi kiinnostunut uusista ihmisistä, ei pelkää ääniä eikä alustoja. Milla on Gaissan uusi paras kaveri, tosi ahne ja leikkisä, maailman kaunein pieni merleneitokainen, mitä muuta siltä voisi toivoa? Ai niin, että se vetää isona hyvin reen edessä! ;-D