...eli valjakkoajon opettelua. Tällä kertaa lähdin liikkeelle kolmikolla, Saga johdossa. Mutta sepäs ei tänään halunnutkaan köpötellä kärjessä. Kokoajan se katseli taakseen vetoliina löysällä ja odotti selvästi, että joko Shira tai Pöö tulisi sen vierelle juoksemaan. Jonkun aikaa tätä katseltuani vaihdoin botsut rinnakkain eteen ja Pinja jäi yksin taakse. Se toimi. Ajomatkaa päivälenkillä oli tosi vähän, näytin vain Outille, miten ollaan lähdetty hommaa opettelemaan. (yht. Saga kärjessä 500 m, bortsuparilla ajoin vain pihaan eli 100 m.)

Iltapäivällä tehtiin vähän pidempi lenkki, matkaa tuli jotain päälle kilometrin verran. Meille tämä oli pisin matka tähän mennessä, varovaisetsi lähdetään liikkeelle. Bortsupari oli kärjessä, Pinja niiden takana. Tämäsujui hyvin, kaikki vetivät. Tällä kertaa onnistuin tekemään täyskäännökset tiellä ilman solmuja, aiemmin en ollut siinä onnistunut kolmella koiralla. Kävimme pellon puolellakin - isä oli tehnyt meille traktorille hienon ajoreitin! Kelkassa vaan ei ole vielä hankijalaksia, joten jouduin juoksemaan perässä. huh huh, rankkaa tämä valjakkotouhu. :-D

Outi toi mulle lainaan länkivaljaat, aisat ja pulkan. Niitä sitten kokeiltiin Pinjalle. Ensin se vähän pukitteli, mutta asettui sitten, oppii varmaan nopsaan tuohonkin hommaan. Valjaat vaan ovat liian isot, täytyy vähän topata niitä...